Kirjoita pieni tarina rakkaudesta tai kuolemasta niin, että kaikki seuraavat sanat tulevat mukaan ja liittyvät tarinaan loogisesti: Kokemäenjoki, Arttu Wiskari, keltainen, autonasentaja, maaliskuu, Viidakon tähdet, luumu, Hämeenlinna. (Sanojen ei tarvitse olla tässä järjestyksessä.)
Sairaalan käytävillä kaikuu ainoastaan siivoojan kenkien
yksinäinen kopina. Nojaan tuolin selkänojaan, pyöritellen tyhjää muovikuppia
käsissäni. En uskalla sulkea silmiäni, vaikka lääkäri sanoi, että leikkaus voi
kestää vielä useita tunteja. Tuijotan seinää herkeämättä, lasken keltaisia
kuvioita. Nousen ylös, kävelen kaksi askelta oikealle, ja taas kaksi askelta
takaisin. Istun takaisin alas. Yritän lukea eilisen Ilta-Sanomia, mutta pian
huomaan taas tuijottavani seinää edessäni. Hätkähdän jokaista liikettä tai oven
avaamisen ääntä. Maaliskuinen yö ikkunan takana tuntuu uskomattoman pitkältä.
Mietin miten nopeasti kaikki muuttui. Ensimmäiset muutokset
huomasin omin silmin muutama kuukausi sitten. Kaisa väsyi nopeasti, ja ystävien
juhlista Hämeenlinnasta kotiin päin ajaessamme hän nukahti ennen ensimmäisiä
liikennevaloja. Hänellä oli usein päänsärkyjä. Väsymys paheni. Romahdus
tapahtui reilu kaksi viikkoa sitten, katsoessamme televisiosta jotain
satunnaista hömppää. En vieläkään muista oliko se Viidakon tähtöset vai Martina
ja hengenpelastajat. Sinä iltana maailmani kääntyi ylösalaisin. Muistan vain
että sain soitettua hätänumeroon. En muista mitä sanoin, en muista miten olen
itse tullut sairaalaan. Muistan vain hädän ja huolen.
Syöpä. Useita etäpesäkkeitä. Suurin kasvain vatsassa.
Voidaan yrittää leikata. Mitään varmuutta selviytymisestä ei ole.
Sairaalakäyntejä, kymmeniä lääkäreitä, satoja tunteja sairaalassa.
Pelkoa, lyhyitä toivonpilkahduksia, testejä, vihaa, pettymystä.
Silti Kaisa jaksoi nauttia pienistäkin onnen hetkistä. Jätin
työni autonasentajana välittömästi, kun selvisi, ettei Kaisa välttämättä tulisi
voittamaan tätä taistelua. Kävimme Kaisan kanssa usein kävelyllä Kokemäenjoen
varrella, Kaisa nautti aurinkoisten talvipäivien valosta. Minä olin vahva enkä
näyttänyt huoltani hänelle. Itkin ainoastaan silloin, kun jäin yksin autoon
siksi hetkeksi, kun jätin hänet sairaalan ovelle ja vein auton parkkiin.
Tiedän, että Kaisa näki joka kerta, että olin itkenyt, mutta hän vain hymyili
rohkaisevasti. Hän oli niin vahva, vaikka tunsi itsensä heikoksi.
Kuuntelen kuinka lääkärin askeleet lähestyvät. Leikkaus on
ohi. Lääkärillä on päässään luumunvärinen huivi. Sairaanhoitajien kansliasta
kuuluu radio ja Arttu Wiskarin ääni. Mietin mikä kappaleen nimi on, samalla kun
katson lääkäriä silmiin.
Kaisa on heräämössä. Leikkauksessa ei saatu poistettua
kaikkea kasvainkudosta. Lääkäri katsoo minua osaaottavasti, taputtaa kättäni.
Enempää sanoja ei tarvita. Tiedän mitä hän tarkoittaa. Tämä on lopun alkua.
Nukun Kaisan sängyn vieressä. Pidän häntä kädestä. Herään
hätkähtäen. Katson Kaisan kasvoja. Hän näyttää niin haavoittuvaiselta ja
heikolta. Kasvot ovat kalpeat, keho kuihtumassa pois. Nukahdan uudelleen.
Kaisa silittää poskeani. Nostan katseeni häneen. Molempien
silmistä virtaa kyyneleet. Itku on äänetöntä, tuijotamme vain toisiamme.
Kumpikaan ei sano mitään.
Seuraavan yön sairaalassa vain katselen levollisesti nukkuvaa
Kaisaa. Silitän hänen päätään. ”Jos sun täytyy mennä, niin mä ymmärrän”,
kuiskaan.
Kolme viikkoa myöhemmin seison puku päällä haudan
vieressä. Edessäni on suorastaan meri
kukkalaitteita. Kaisa jaksoi sinnitellä vielä muutaman päivän leikkauksen jälkeen,
ennen kuin keho antoi periksi. Katselen enkelipatsasta kädessäni ja lasken sen
kiven viereen, jossa on Kaisan nimi. Tunnen miten tuuli pyyhkii kyyneleeni
pois.
Hieno ja tunteellinen tarina! Annetut sanat on upotettu huomaamattomasti tarinaan. Tarina tuntuu uskottavalta.
VastaaPoistaKaikille tehtäville voisi jatkossa keksiä myös tarinan otsikon.
PoistaOlipas masentava tarina. Läheisen huoli on aivan järkyttävä tärkeän ihmisen sairastuessa ja on kamalaa, kuinka moni joutuu elämässään tällaiseen tilanteeseen. Tarina oli uskottava ja annetut sanat tosiaan upotettu huomaamattomasti tarinaan.
VastaaPoistaTykkäsin tosi paljon tässä tarinassa lyhyistä lauseista. Se tuo omaa herkkyyttä ja hektisyyttä tarinaan. Henkilöhahmot ovat kaikessa tavallisuudessaan pelottavan samaistuttavia. Tämä tarina voi sattua jokaisen kohdalle :(
Hieno tarina! Masentava, mutta tosi tunteellinen. Lyhyet lauseet ja kappaleet lisäsivät tosi kivasti draaman tunnetta tarinaan. Olit saanut myös tosi kivasti upotettua annetut sanat huomaamattomasti tarinaan. Tarinaa oli tosi kiva lukea, sillä se oli erittäin helppolukuinen.
VastaaPoista